perjantai 21. maaliskuuta 2014

Odotettua postia



Maanantaina se tuli kuuden viikon odottelun jälkeen. Nimittäin tieto perusvammaistuen saamisesta! Olin niin älyttömän onnellinen ja olen edelleen! :) Kolmen kuukauden tuet lopsahtivat tilille tänään ja tästä edespäin marraskuuhun asti (ainakin) joka kuun 15. päivä tilin saldo kasvaa reilulla 90 eurolla.
   Faktatietoina mainittakoon tietämättömille, että vammaistukitasojahan on kolme, perustaso ja kaksi korotettua ja tuki voidaan myöntää enimmillään kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Itse sain perustason ja tuki myönnettiin 30.11.2014 asti. Kun täytin 16 ja tipuin hoitotuen piiristä pois, tilani oli niin hyvä, etten olisi millään täyttänyt vammaistuen kriteerejä. No, asiat muuttuivat parin vuoden kuluessa ja vuoden alussa saatiin vihdoinkin haettua tukea minulle.
 Äiti avusti hakemuksen täyttämisessä, kiitos jälleen kerran hänelle. Ekaa kertaa en olisi osannut moista hakenusta täyttää - tai tarkemmin sanottuna, en olisi osannut listata niitä kaikkia juttuja, mitä hakemukseen laitettiin. esimerkiksi sitä, että hillopurkit on kauhean vaikea aukeista, jos ne on tosi tiukassa kiinni. Helposti sitä ihminen vähättelee puutteitaan.
   Tuki myönnettiin siis marraskuun loppuun asti. Varmaankin sen vuoksi, että Kela toivoo - kuten minäkin - että migreenit ja niskapäänsärty helpottaa ja lääkekulut sen mukana vähenee. En usko, että koko ikäni tulen vammaistukea tarvitsemaan, mutta niin kauan sitä tullaan uudestaan hakemaan, kun on tarvis. Ja nyt ollaan iloisia tästä :)

Migreenin ja päänsäryn saralla tätä viikkoa lukuunotamatta on mennyt hyvin, lääkitys näyttää pelaavan sen suhteen. Tällä viikolla sain kuitenkin oikealle puolelle niin kovan päänsäryn, että luulin sitä ensin migreeniksi ja otin maksimiannokset lääkettä. No, migreeniä se ei kuitenkaan ollut, vaan tensiota. Yritin vänytellä ja unohtaa kivun, ottaa päikkärit. Viiden maissa luovutin. Päätin lähteä ensiapuun, mutta päätijostain syystä soitin ensin sinne ja kysyin tilannetta siellä päässä. Onnekseni puhelimeen vastasi vuorossa oleva ihana perhetuttumme. Kerroin tilanteen ja sanoin tarvitsevani lihasrelaksanttipistokset. Hoitaja sanoi, että tiesinkö samoja lääkkeitä olevan reseptilääkkeenä. Hän oli monta kertaa antanut minulle nuo pistokset, joten tiesi vasteen olevan hyvä. En tiennyt reseptilääkemahdollisuudesta, koska minulle ei ollut sellaista kerrottu. Sama vaikutus piikillä ja tabletilla, tabletti alkaa tehoamaan vain hitaammin. Hoitaja sanoi oitis patistavansa lääkärin kirjoittamaan mulle e-reseptin näihin kyseisiin lihasreleksantteihin, eli Voltareniin ja Norflexiin. Varmistin niiden sopivuuden muuhun lääkitykseeni vielä apteekissa ja vajaan tunnin kuluttua ensiapuun soittamisesta sain lääkkeet käsiini ja naamariin. Muutaman tunnin kuluttua kipu oli poissa. Mieletön kiitos tuota tuttuamme kohtaan, sillä jos vuorossa olisi ollut joku muu hoitaja, olisin todennäköisesti odottanut kivuissani ensiavussa vielä monta tuntia, eikä lääkäri olisi välttämättä siltikään määrännyt reseptiä. Onneksi maailmassa on pelastavia enkeleitä <3 
   Torstaina sain hieronnan jälkeen niskapäänsäryn ja tänään auringon hetkellisesti häikäistessä migreenin, mutta nyt pää tas jo ihan kunnossa. Toivotaan, että tämä viikko oli vain poikkeus ja saisin jatkaa varsin kivutonta elämää, niin kuin edelliset kolme viikkoa ovat olleet. :)

~ Roosa ~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3