maanantai 12. toukokuuta 2014

Vastauksia!

Ensinnäkin kiitokset kysymyksistä, niitä tuli ihan kivasti! :)  Ja anteeksi viivästymisestä. Tähän on mennyt paljon aikaa ja viime viikolla tapahtui ei-niin-kivoja asioita, jotka vei kaikki voimat, mutta nyt tämä on valmis.Vastaan erilliseen postaukseen kysymyksiin mun koulukiusaamisesta ja siitä selviämisestä. Mutta tässäpä vastaukset muihin.

1. Millaisesta musiikista tykkäät?
Lähes kaikki menee örinäheviä ja klassista lukuunottamatta, mutta parasta on suomipop/rock. Tietysti tulee myös kuunneltua gospelia aika paljon laidasta laitaan. Mutta jos soitat mulle mitä tahansa suomenkielistä pop/rockia, tykkään varmasti!
2. Onko sulla jotain tiettyä biisiä, mistä saat voimaa yms.?
Onhan mulla, tietysti! Eiköhän kaikilta sellainen löydy. Viime vuosina tärkeimmäksi voimakappaleeksi on muodostunut Kaija Koon Kaunis rietas onnellinen, ihan uusimpia voimaa antavia kappaleita ovat Juha Tapion Aito rakkaus ja Jannan Sä et ole hullu. Gospelin saralla voimaa antaa LZ7:n Whoever said. Eli mulla on muutamakin voimakappaleita, ihan senkin takia, että yksikään noista ei ole sellainen biisi, joka kattaisi kaikki vaikeat tilanteet. On hyvä olla biisejä, jotka kaikki sopivat erilaisiin tilanteisiin. 





3. Jaa jotain hauskoja ja fíksuja elämänohjeita ja aforismeja sun muita!
"Aina oikea tie ei ole helpoin tie" - Kaarnamuori Pocahontaksessa
"Kyllä äiti tietää miten kaiken voi pelastaa" - Muumipeikko
"Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa" - Nuuskamuikkunen
"Maapallo on pyöreä ja siellä missä maailma näyttää loppuvan, saattaakin olla uuden alku" - Ivy Baker Priest
"Usko toiveisiisi, älä pelkoihisi" - David Mahoney
"Jokin keino löytyy aina" - Benjamin Disraeli
"Elämä muistuttaa kirjaa. Ajattelematon selailee sitä pintapuolisesti, mutta viisas lukee harkiten, sillä hän tietää, että sen voi lukea ainoastaan kerran" - Jean Packl
4. Mihin haluaisit matkustaa?
Ollaan menossa äidin kanssa kesäkuun puolivälissä juuri ennen mökkijuhannusta Helsinkiin tekemään meidän toinen yhteinen äiti-tytär-matka. Ja kyllä, vasta toinen ja mä täytän marraskuussa 20. Aina on matkustettu koko perheen voimin, mutta välillä on hyvä lähteä kahdestaankin reissuun. Tarkoituksena on pitää yksi hengailupäivä, yksi Tove Jansson päivä, jota odotan erityisesti! Käydään Tove100-juhlanäyttelyssä Ateneumissa, kävellään reitti, jonka varrelle mahtuu Toven elämän tärkeitä paikkoja...ja tietysti yksi päivä shoppailulle. Odotan sitä matkaa tosi paljon, joten haluisin mieluusti sinne ja heti! Mutta kaikkee ei vain voida saada heti ja toisaalta tää oottelu on ärsytyksestään huolimatta kivaa!
   Muttamutta..jos tota ei oteta huomioon, niin haluisin matkustaa Tanskaan. En oo koskaan siellä käyny, enkä tiiä hirveesti kulttuurista, mutta jostain syystä tää maa tuli vaan mieleeni tosta kysymyksestä..ehkäpä siis joskus!
5. Millaiset pienet arkiset asiat tekee sut onnelliseksi?
Lasten hymyt, kehut ja hassut jutut töissä. Pienet kehut töissä tai muualla, esimerkiksi, että on ihanasti laitetut hiukset tms. Iltatee, jonka tosin olen jättänyt monena iltana väliin. Leipominen. Juttelutuokio ystävän kanssa puhelimessa. Puhtaitten lakanoiden kahina. Kun on paljon tiskattavaa ja saan kaiken tiskattua. Puhtaan kodin tuoksu. Se, kun kaikki on mennyt mennyt suunnitelmien mukaan, eikä päivä ole oikeastaan ollut normaalia ihmeellisempi.


6. Toivotko koskaan, ettei sulla olisi CP-vammaa?
Tietysti matkan varrella on ollut tilanteita, että on tullut ajateltua, miten helppoa tää elämä olisikaan ilman IP:tä ja sitä kautta CP-vammaa, epilepsiaa, näkisinkin sitten kahdella silmällä. Viime syksynä mä olin ihan pohjalla ja melkein aattelin, että parempi etten ois syntynytkään, niin ei ois tätä vammaa ja näitä hankaluuksia. Mutta lopulta kaikkien hankaluuksienkin lomassa ja etenkin jälkeen oon vahvasti sitä mieltä, että tämä vamma on kasvattanut mut juuri sellaiseksi kuin nyt oon ja ilman sitä minä en olisi minä. En kadu vammaani, vaikka välillä toiveita siihen suuntaan olisikin havaittavissa. Tahdon juuri tämän elämän, en mitään muuta.
7. Sun lempparileffoja?
Tyttö sinä olet tähti on vain sanoinkuvaamattoman hyvä, Tie Pohjoiseen, 21 tapaa pilata avioliitto suomalaisista leffoista, mitä nyt tulee äkkiä mieleen. Ulkomaalaisista taasen P.S. I love you, Remember me, 50 first dates, Bridget Jonesit ja Ghost - näkymätön rakkaus, joista ensimmäinen ja viimeinen ovat ehdottomia suosikkejani.

Ghost - näkymätön rakkaus

8. Ketä ihailet ja miksi?
Tähän pitäisi varmaan vastata äiti ja isi ;) Ja kyllä mä heitä ihailenkin suuresti, tehneet ja kasvattaneet 5 lasta, huolehtineet ruoan pöytään, puhtaat vaatteet, asettaneet rajat, asettaneet monesti itsensä toiselle sijalle, että meillä olisi hyvä olla ja ennen kaikkea - rakastaneet ehdoitta.
   Mutta jos joku muu pitää sanoa ja ennen kaikkea ainoastaan yksi henkilö, niin se on Tove Jansson. Taiteilija isolla T:llä, joka teki mitä halusi, ei mitä muut tahtoivat. Unelmoi ja toteutti unelmiaan. Nautti elämästään.
9. Onko sulta ikinä kysytty jotain tosi tyhmää sun vammaan liittyen?
On, paljonkin. Ainoat, mitä tässä hetkessä tulevat mieleen, liittyvät toisen silmän sokeuteen. Joskus joku luokkakaveri alakoulussa kysyi "Milloin sä alat taas nähdä kahdella silmällä?" Järkytys oli suuri, kun kerroin, että en koskaan. Joskus vajaa kaksi vuotta sitten joku kysyi taas "Mitä tarkoittaa että sun toinen silmä on sokea?" Siinä vaiheessa pokka petti kyllä täysin, sillä kyseessä oli kuitenkin mua muutaman vuoden vanhempi henkilö. Ja toisaalta mietti, miten joku ei voi tajuta, mitä tarkoittaa sokea..no, elämä on oppimista täynnä.
10. Haluaisitko tatuointeja?
Voisin halutakin. Mulla on kolmosluoasta lähtien ollut epilepsiaranneke sen varalta, että saan kohtauksen esim. kaupungilla ja siten muut tajuavat mistä on kyse, ja osaavat toimia oikein. Kerran rannekkeen lukko meni rikki ja se korjattiin, muttei siitä koskaan ole tullut entisensä. Epilepsiarannekkeiden ulkonäkö on muuttunut jonkin verran nyt viime vuosien aikana ja mielestäni ei mitenkään kauniiseen suuntaan. Niinpä olenkin päättänyt, jos tuo rannekkeen lukko sanoo jonain päivänä itsensä irti, uutta korua en osta vaan ranteen sisäpuolelle tatuoisin sanan epilepsia jollain nätillä fontilla, sillä eihän epilepsia ole pelkästään mikään kauhistus.
   Toisena olen miettinyt jotain kaunista lausetta koko perussairauteeni ja vammaani liittyen tuonne niskaan/lapaan. Joku yksittäinen lause, joka kumoaisi
vammaisen ihmisen stereotypiaa. Mutta vielä en ainakaan osaa sanoa, mikä/millainen se lause olisi.

11. Kuka on sun lempinäyttelijä?
En vain tiedä mikä siinä on, mutta jos jossain leffassa on Peter Franzén, se ei voi olla huono.


12. Edellinen asia, jonka vuoksi itkit?
Epäreiluus mulle läheisiä ihmisiä kohtaan. Ja se, kun yrität auttaa ja olisit jopa valmis uhraamaan omastasi, ettei toisen tarvitsisi kokea epäoikeudenmukaisuutta, se ei käykään toiselle osapuolelle. Ja kun minä niin ajattelin, että se olisi lähimmäisenrakkautta parhaimmillaan.
13. Edellinen kerta kun sanoit "Rakastan sinua"?
Merjan kanssa on tullut sellainen tapa, että kun lopetetaan puhelu, jompi kumpi sanoo "rakastan sinua" tai "oot rakas".
14. Edellinen kirja, jonka luit?
Joululahjaksi saatu Tove Janssonin elämäkerta - oli hyvä!
15. Kirja, jota tällä hetkellä luet?

Pääsykoekirja, joka käsittelee Augustinusta, hahhaa mulla menee hyvin...
16. Edellinen TV-ohjelma, jonka katsoit?
Suomen suurin pudottaja eilen.
17. Viimeisin henkilö, jonka kanssa puhuit?
Äidin kanssa puhelimessa.
18. Suhde snun ja henkilön välillä, jolle viimeisimmäksi tekstasit?
Ystävä.
Toivottavasti saitte kysymyksiinne tarpeeksi täydentävät vastaukset. Esittäkää lisäkysymyksiä, mikäli tarve vaatii. Hyvää viikonalkua kaikille!
~ Roosa ~

2 kommenttia:

  1. Haha, enpä mäkään huimasti mitään äiti-tytär -matkoja oo tehnyt vaikka jo 21 oonkin - muistan itse asiassa vaan sen kerran, kun käytiin kahdestaan siskon luona Azoreilla viitisen vuotta sitten mutta en oo kyllä ikinä mieltänyt niitä mikskään äiti-tytär -matkoiks :D Eikä meillä(kään?) olla kyllä ikinä tehty matkoja -ainakaan ulkomaanmatkoja- koko 7-henkisen perheen voimin. Molemmissa on puolensa, niin perhe- kuin vähemmälläkin porukalla tehdyissä ja hyvä tosiaan tehdä molempia :) Hyvää reissua teille sitten kesäkuussa!
    Kiva postaus oli, vastauksia kysymyksiin on aina kiva lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä meilläkin on tehty paljon niitä 7 hengen reissuja.. Kaikki voittaa ja kuitenkin tykätään viettää aikaa yhdessä. Vasta viime vuosina ollaan vähän eriytetty, että iskä on saattanut lähteä meidän kolmen isommaan kanssa jonnekin (esim. viime kesänä Tallinnaan) ja sitten myöhemmin vielä molemmat vanhemmat lähteneet jonnekin vielä pikkutyttöjen kanssa. Varmasti tällainen "erissä" matkailu lisääntyy pakostikin tulevaisuudessa, mutta pyritään varmastikin tekemään reissuja kaikki 7 yhdessä. :) Kiva kuulla, että oli mukava postaus!

      Poista

Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3