lauantai 30. elokuuta 2014

Huippu viikko takana, loistavat vuodet edessä!

Tämä on ollut nyt viikon ajan opiskelija Centriassa, Yivieskassa, Raudaskylän kampuksella eli näin meidän kesken Rauskilla. Ja voin kertoo, että ihan huippua!
   Kun olin pääsykokeissa kesäkuussa ja näin opiskelupaikan, tiesin, että tänne mä haluan. Ja päätin, että teen kaikkeni sen eteen, että seuraavat 3,5 vuotta kuluisivat Rauskilla opiskellen sitä alaa, joka on mun juttuni.
   Mä myös pääsin ja oon siitä sanattoman kiitollinen. Ekana koulupäivänä näin muutkin opiskelutoverit ja yhteishenki syntyi kyllä sillä sekunnilla. Koulupäivän jälkeen oli kimppakyyti- ja koko ryhmän whatsupit luotu - unohtamatta facebook-ryhmää.
   Porukka on ollut ihailtavan motivoitunutta ja positiivista. Ollaan haluttu tustustua toisiimme paremmin ja viettää vapaa-aikaakin yhdessä. Kaikki ollaan otettu mukaan. Tämä meidän joukkomme on juuri sellainen, kuin mitä salaa ennen opintoja toivoinkin. Tällä porukalla on hyvä lähteä viettämään 3,5 ainutlaatuista ja koskaan toistumatonta vuotta Ylivieskassa ja Rauskilla!


Ensimmäinen kouluviikko on sisältänyt tutustumista amk-opintoihin tutoreiden ja opon avulla, pari tervetulojuhlaa meille ekan vuoden opiskelijoille, turistikierrosta Ylivieskassa eli Ykassa ja niitä perusoppituntejakin. Oppitunnit ovat sisältäneet sitä teoriaa ja käytäntöäkin - kyllä lukiossakin pitäis teorian lisäks vähän leikkiä ja laulaa! Odotan, että päästään suunnittelemaan opintojen lomassa meidän 2 projektia - marraskuussa järjestettävää lasten seikkailupäivää ja lasten adventtitapahtumaa joulukuussa. Mulle on vaan ihan hyväks, että 12 vuoden perusopiskelun jälkeen pääsee tekemään jotain muutakin kuin kirjoittamaan muistiinpanoja ja lukemaan koekirjoja.


Osa porukasta lähti viikonlopuks pois Ykasta, mutta me, jotka jäimme tänne viikonloppua viettelemään, päätimme keksiä jotain hauskaa yhdessä. Suunnitelma A oli keilailu, mutta se ei onnistunutkaan, koska keilahalli olikin vielä tämän viikonlopun kiinni (miks siitä ei kerrottu nettisivuilla?). No, mitä tulevat yhteisöpedagogit silloin tekevät? No tietysti keksivät suunnitelma B:n! Eli lähdimme siis potkimaan ja heittelemään palloa paikallisen yläasteen futiskentälle. Olipahan hauskaa ja samalla sai liikuntaa ja raitista ulkoilmaakin. Kiitos tästä kaverit! Nyt jaksaa taas lukea tenttikirjaa ja siinä sivussa miettiä, mitä kaikkea hauskaa keksimmekään tuleville viikonlopuille. ;)


Muutto kauas pois tutuista ympyröistä Jämsästä on tehnyt mulle tosi hyvää. Se Roosa, joka ei ennen uskaltanut lähteä mukaan uusiin juttuihin ja jumitti turvallisissa kuvioissa, on pikkusen väistynyt syrjemmälle sen Roosan tieltä, joka haluaa kokea ja uskaltaa. Ehkä ja kyllä se onkin varmasti helpompaa, kun on täysin uusi ympäristö ja täysin uudet ihmiset ympärillä. Saat tavallaan aloittaa täysin alusta. Mä oon oottanut tätä "uutta alkua" tosi kauan ja vihdoinkin se on tässä. Mä aion nauttia tästä, mennä ja kokea (miettimättä entä jos-kysymyksiä), tutustua uusiin ihmisiin ja näyttää itselleni, mihin kaikkeen pystynkään. Kyllä, mä oon onnellinen. Onnellisempi kuin ehkä koskaan ennen elämässäni. Tietysti mulla on paljon rakkaita ihmisiä siellä kotikonnuillakin (ei, en ole teitä unohtanut!), mutta juuri nyt mun kuuluu ja mä haluan olla täällä. Tämän jos minkä täytyy olla johdatusta ja siitä lähtee kyllä kiitokset suoraan tonne ylöspäin! Kiitos!

Onnellisia aikoja teille lukijoillekin toivoen,

~ Roosa ~


5 kommenttia:

  1. Kylläpäs hymyilytti lukea tämä :) Ja niin se pitää tehdäkin mitä tulee tuohon uskaltamiseen! Kaikki oman uskalluksen mukaan ja toki vähän kokeilla rajoja! Mitä noihin kuvviin tulee niin aika paljon kierin Saukkona maassa hehe ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah :D Kiitti kommentista, uusia seikkailuja odotellessa ;)

      Poista
  2. Ollu vähä samoja ajatuksia itelläki ^^ Ihan uudet tuulet ja pääsin sinne kouluun minne eniten ikinä halusin. Kyl tulee huiput 3,5 vuotta :)

    VastaaPoista

Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3