Polut erkanee - risteyksissä tavataan!

 
On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa
nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa
jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin
teille laulamme nyt näkemiin 

Turvallista matkaa me toivotamme näin
On aika purjeet nostaa ylöspäin
Turvallista matkaa aalloilla elämän,
kanssa hyvän ystävän

Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa,
on joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa
on yksi joka pystyy, kaiken ymmärtää,
Jeesus vierellemme aina jää.

Lauantaina vieteltiin kahden mun kaverin synttäreitä etukäteen ja samalla vähän mun läksiäisiä. Eilen kuitenkin olivat ne läksiäiset, mitä olin itse eniten odottanut. Ystäviä ja samalla vähän sukulaisiakin. Ystäviä, jotka mä oon tuntenu jo lapsesta lähtien, mutta joiden kanssa upeimmat, kreiseimmät ja ainutlaatuisimmat muistot ovat tulleet seurantanuori-vuosien saatossa. Ja tietysti veli ja kaksi serkkua, joiden kanssa elämää on jaettu alusta asti.

   Syötiin, juteltiin, pelattiin Aliasta ja lauleskeltiin. Ilta päättyi ystävien lauluun, jossa he toivottivat mut turvalliselle matkalle elämän aalloille. Haikeeta, upeeta, ihanaa, kamalaa, suurenmoista. 

   Tuntuu hassulta, että eilinen oli todellakin päivä, jolloin nähtiin toisemme ehkä viimeistä kertaa pitkiin aikoihin. Olin tän tiedon kanssa eilen kotiin tultuani ihan sekaisin. Mutta silti mussa oli se toivon kipinä ja tunne siitä, että me emme katoa toisiltamme ikuisiksi ajoiksi. Me pidämme yhteyttä. Oon sanattoman kiitollinen yhteisestä matkastamme tänne asti ja sydämessäni toivon, että se jatkuu jollain tasolla jatkossakin. Poluilla on tapana erkaantua aina jossain vaiheessa, mutta ystäväni sanoin: "Risteyksissä tavataan!"

Kaikesta aivan sanaton,

 ~ Roosa ~ 

   Ps. Kameran takana jälleen Merja, kuvattavat olivat tällä kerralla vain hieman haastavampia ;)